Sulkapallon historiaa

Sulkapallon historia alkaa 1800-luvun puolivälistä, jolloin Intiassa asuvat englantilaiset upseerit alkoivat pelata sulkapalloa ja toivat sen Eurooppaan ja Amerikkaan. Vuonna 1873 peli esiteltiin Englannissa Beaufortin herttuan "Badmintonhouse" nimisellä tilalla. Tästä peli onkin saanut kansainvälisen nimityksensä "badminton".
Ensimmäiset säännöt tehtiin 1877, jolloin kenttä oli tiimalasin muotoinen ja pelaajia oli 3-5 samalla puolella kenttää. Nykyään voimassa olevat säännöt on kirjoitettu 1890, mutta vasta 1901 kentästä tehtiin suorakaiteen muotoinen, jolloin se myös sai vieläkin voimassa olevat mittansa. 
Peli oli aluksi ylhäisten huvittelumuoto ja vasta 1900-luvun alkupuolella sulkapallosta tuli suosittu urheilulaji koko kansan keskuudessa. Suomeen laji saapui niinkin myöhään kuin 1944. Ensimmäiset SM-kilpailut käytiin 1955. Olympialaisiin sulkapallo hyväksyttiin 1992.
 

Vaikka tänä päivänä huipputason sulkapallo on yksi kaikkein rasittavimmista liikuntamuodoista, normaalikuntoinenkin pystyy pelamaan varsin vauhdikasta sulkapalloa. Peliä pelataan myös kouluissa liikuntatunneilla ja varsinkin puulaakitason sulkapalloilu on lisääntynyt hyvin voimakkaasti lisääntyneen kenttätarjonnan ansiosta. Yhdestä kahteen pelikertaan viikossa riittää pitämään peruskuntoa yllä, mutta kolmesta neljään kertaan viikossa lisää kuntoa jo selvästi. Myös muiden urheilulajien harrastajat hyödyntävät sulkapallon tarjoamaa monipuolista lihasharjoitusta.
Sulkapalloa ulkona pelatessa eivät peliolosuhteet yleensä ole kovin hyvät. Tämän vuoksi pelkästään ulkona pelanneet eivät todennäköisesti tiedä, kuinka erilaista peli on sekä pelattavuudeltaan että rasittavuudeltaan, kun sitä siirrytään pelaamaan sisätiloihin. Sulkapalloa pelataan usein koulujen liikuntasaleissa, joissa on yleensä 3-5 kenttää. Näillä kentillä saavutetaan jo kohtuulliset peliolosuhteet. Koululiikuntapaikoissa on pöly monesti ongelmana, koska saleja käytetään myös jumppapaikkoina. Jumpatessa vaatteista irtoava pöly päätyy lattialle, josta se täytyy poistaa moppaamalla ennen pelaamista, koska pölystä liukas lattia aiheuttaa helposti tossujen lipsumista ja pahimmassa tapauksessa revähdyksiä. Jos salin seinät ovat hyvin vaaleat, on syytä pallon näkyvyyden vuoksi käyttää keltaista nylonpalloa. Parhaat peliolosuhteet ovat tietenkin saleissa, jotka ovat tehty ainoastaan sulkapalloa varten. 
Peliharrastuksen aloittavien on syytä ottaa yhteyttä paikkakunnilla toimiviin sulkapalloseuroihin. Niistä saa tietoa kuntien liikuntasihteereiltä. Seurojen valmentajat auttavat mielellään alkuun sulkapallosta kiinnostuneita ja onhan mukavampi pelatakin useamman kuin yhden pelikaverin kanssa. Perusopit liikkumisesta ja lyöntitekniikasta kannattaa opetella seurojen järjestämillä alkeiskursseilla, koska väärän tekniikan avulla pelistä ei saa kaikkea irti. Seurojen jäsenet saavat halutessaan Suomen sulkapalloliiton kustantaman sulkapallolehden, jossa on paljon lajiin liittyvää asiaa. Lisäksi seuraan liittyneenä voit osallistua liiton virallistamiin kilpailuihin, jos hankit kilpailulisenssin. Samalla saat myös vakuutuksesi kuntoon. 
Jos asuinkunnassasi ei ole toimivaa seuraa, voit mennä lähimpään sulkapallohalliin ja aloittaa pelaamisen siellä. Hallien henkilökunta pystyy yleensä neuvomaan aloittelevia pelaajia. 
 

Sulkapallon pelaaminen on miellyttävämpää, jos omistaa kunnon varusteet peliä varten.
Kenkien täytyy olla sisäpeleihin suunniteltu. Parhaita ovat tietenkin juuri sulkapalloiluun suunnitellut jalkineet, mutta myös lentopallotossut ovat sopivia. Normaalit lenkkikengät eivät ole kelvollisia sulkapalloon, koska niiden pohjia ei ole pyöristetty reunoiltaan. Kenkien takaosan on oltava tukeva, ettei kantapää pääse liikkumaan sivu- eikä pystysuunnassa. Huomioi, että mustapohjaisten tossujen käyttö on kielletty useimmissa saleissa! Jaloissa kannattaa käyttää paksuja urheilusukkia, jotka estävät hiertymien muodostumista. Usein käytetään kahtaa sukkaa päällekkäin.
Alkulämmittelyn aikana suositellaan käytettäväksi verryttelyasua niin kauan, että lihakset ovat kunnolla lämmenneet. Näin ehkäiset revähdyksiä ja muita vammoja. Pelin aikana pidetään shortseja ja pelipaitaa (T-paita tai kauluspaita). Paras paita on sopivan väljä, jolloin se ei estä käden liikkeitä. 

Etikettiä....

Käyttäytyminen sulkapallokentällä on osa peliä ja on kohteliasta, että pelaajat ottavat naapurikentällä pelaavat huomioon. Toisten kenttien poikki ei saa oikaista, vaikka peli olisikin poikki juuri sillä hetkellä.
Verkkoon nojailu aiheuttaa sen venymisen, joten vältä sitä.
Jos pallosi lentää toiselle kentälle, älä ryntää suinpäin sitä hakemaan, vaan odota, kunnes siellä pelissä oleva pallo pelataan loppuun ja peli katkeaa hetkeksi. Jos pallosi putoaa toiselle kentälle niin, että siihen voi liukastua, on velvollisuutesi katkaista peli huutamalla "LET", jonka jälkeen ilmoitat pallosi lentäneen kentälle. 
Kun vastustajallasi on syöttövuoro, ole kohtelias ja palauta pallo hänelle viivytyksettä. Uusikaa epäselvät rajapallot. Turha huutelu ja kiroilu eivät kuulu sulkapalloiluun ja vaikka kesällä saattaa tulla kuuma pelattaessa, on pelaajien pidettävä pelipaita yllään.

Välineistä tärkein on tietenkin maila, jonka on hyvä olla kevyt. Painava maila haittaa oikeiden lyöntien oppimista ja rasittaa tarpeettomasti lihaksia. Suositeltava paino on noin 90-100 grammaa. Alumiini- ja teräskehyksiset mailat kestävät paremmin kolhuja kuin hiilikuituiset mailat, joiden etuna taas on keveys ja hyvä pallotuntuma. Mailan varren jäykkyydellä on paljon merkitystä palloa lyötäessä. Jäykkävartisella mailalla on helpompi lyödä tarkkoja iskuja, kun taas notkeavartisella normaalit lyönnit onnistuvat helpommin. Mailan varren jäykkyys valitaan oman pelityylin mukaan. Varren kiertojäykkyys auttaa toimittamaan pallon juuri sinne, minne on tähdättykin, vaikka pallo ei osuisikaan aivan jännityksen keskelle. Hyvä kiertojäykkyys on siis etu.
Mailojen kahvan päällä useat pelaajat käyttävät ylimääräistä kahvanauhaa eli grippiä, jolloin kahvasta voidaan tehdä juuri  sopivan paksu . Liian ohut kahva vaikeuttaa mailaotteiden hallintaa, eikä lyöntiin saada voimaa. Liian paksu kahva taas rasittaa lihaksia sekä aiheuttaa kahvan kulmien pyöristymisen, jolloin mailasta katoaa "tuntuma". Kahva on sopivan paksu silloin, kun sormet ovat hieman irti kämmenpohjasta. Grippejä on saatavana useampaa eri paksuutta ja niiden pito-ominaisuudetkin ovat erilaisia. Grippi on syytä vaihtaa, kun se on menettänyt pitonsa. 
Mailan jänteiden on oltava kestävää laatua, jolloin ylimääräiset kulut mailoja uudelleen jännitettäessä jäävät pois. Aina kannattaa valita mahdollisimman hyvä jänne, koska jännityskulut sulkapalloilussa ovat mitättömän pieni osa kokonaiskuluista (pallot, matkat, juomat, kenttämaksut). Jännityksessä itse työn osuus kustannuksista on yhtä suuri, jännitettiin maila minkälaisella jänteellä tahansa. Hyvän mailan voi "pilata" huonoilla jänteillä ja vaatimattomastakin mailasta saa pelikelvollisen hyvillä jänteillä.
Harrastuksen alussa käytetään nylonista ja korkista valmistettua palloa, joka on huomattavasti kestävämpi kuin aidoista sulista tehty pallo. Pelitaitojen ja lyöntivarmuuden kohentuessa useimmat pelaajat siirtyvät käyttämään aitosulkaista palloa sen parempien lento-ominaisuuksien vuoksi. Kaikki kilpailuluokat käyttävät nykyään sulkaista palloa.